tiistai 30. toukokuuta 2017

NUTS Karhunkierros 80 km 2017

Helatorstai-viikonlopun osoite vuonna 2017: Ruka ja Karhunkierros. Näin olin lokakuisena iltapäivänä viime syksynä päättänyt. H-hetken aatonaattona matkaseuran treenikertomuksia Rukalla "mökissä" kuunnellessa mieleen hiipi hetkittäin ajatus "kuinkahan tässä käy". Yhdellä juoksukilometrejä tältä vuodelta oli lähemmäs 700, toisella viikottaisia treenitunteja reippaasti päälle 10, kolmas oli juossut viimeisen kuukauden aikana 400 km. Omat koko vuoden juoksukilometrit jäivät alle tuon neljänsadan. Toki crossfit-salilla aikaa olin vietänyt jonkin verran aiempaa enemmän pienempien juoksukilometrien vastapainoksi, mutta silti treenitunteja oli kertynyt keskimäärin 5-6 viikossa. Mutta niillähän sitä on mentävä mitä on ja positiivisesti ajateltuna vuosikilometreihin oli siis tulossa lauantaina kerralla 20 % lisäys.

Tuloksen suhteen en asettanut erityisiä tavoitteita. Sen verran laskeskelin kuitenkin, että oikein hyvänä päivänä 11 tunnin pintaan tai allekin voisin päästä. Toisaalta 14 tuntiin reitiltä pitäisi ehtiä pois, vaikka meno tökkisi enemmänkin. Mutta pääasia olisi kuitenkin maaliinpääsy ajasta riippumatta.

Mutta ennen sitä, perjantaina oli luvassa 160 km startti, jossa lähtöviivalla oli vino pino turkulaisia. Kävimmekin kannustamassa kaverit liikkelle ja jatkoimme tsemppausta vielä Konttaisen huollossa ja noin 15 km kohdalla tienylityksessä. Samalla reittiin ja paljon puhuttaneeseen lumitilanteeseenkin tarjoutui oiva tilaus tutustua vähän tarkemmin. Märkäähän metsässä oli ja luntakin paikoitellen reippaasti, mutta ei nyt kuitenkaan ihan kaiken sen ennakkohehkutuksen veroisesti. Palasimmekin rauhallisin mielin illaksi pakkailemaan eväät reppuun ja keräämään voimia seuraavan päivän koitokseen samalla 160 km gps-palleroita kartalta seuraillen.

Kaikki mitä matkalla voi tarvita

Lauantaina-aamuna kello herätti 4.50, jota seurasi pikainen aamupala ja bussimatka kohti Hautajärven lähtöpaikkaa. Starttipaikalla aika kului rattoisasti vessajonossa. Ilmeisesti muillakin oli jännäkakka lahkeessa. Lopulta kuitenkin päästiin kaikki keventynein askelin liikkeelle aurinkoiseen ja mukavan viileään kevätaamuun. Reilut parisataa juoksijaa levisivät jonoksi heti alkumetreiltä ja oma kolo letkasta löytyi vaivattomasti. Reitti oli tasainen ja helppo. Syömisen suhteen olin suunnitellut, että syön alusta alkaen tasaisesti puolen tunnin välein vuorotellen geelin ja  patukan/suklaata/pähkinöitä  ja tätä suunnitelmaa myös toteutin. Ensimmäinen geeli meni alas sujuvasti juoksun lomassa, mutta tunnin kohdalla liivintaskusta kaivamani Cliffbar vaati jo hengityksen tasoittamista kävellen ja siinä kuluikin rattoisasti viitisen minuuttia patukkaa pureskellessa. Oma letka karkasi, mutta yllättäen takaa ei tuona aikana tullutkaan ketään ohi. Matka jatkui taas hölkkäillen ja vartin päästä olin taas samassa letkassa, josta olin kävelyn myötä pudonnut. Joskus parinkympin paikkeilla edellä menevien kantapäiden katselu ja jatkuva jarruttelu alamäissä alkoi puuduttaa. Rullailinkin muutaman alamäen jarruttelematta alas ja jonon ohi vapaammalla baanalle. Vauhti kiihtyi, sykkeiden perusteella ehkä vähän liiaksikin, mutta Oulangan huolto tuli vastaan pian oikein sopivasti. Aikaa ensimmäiseen 27 km:in oli kulunut 3.10.

Kokemuksesta tiesin, että oma vatsa ei pelkkää geeliä ja pikkupurtavaa kestä, vaan alas on saatava myös kunnon ruokaa. Oulangan 27 km huolto oli tosin ennakkoon ajatellen ruokailun kannalta turhan aikaisin. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan tällä matkalla ollut, joten lusikoin suurella nautinnolla drop-bagiin varaamani kylmän kalakeiton ja huuhtelin sen alas proteiinipalautusjuomalla sekä parilla mukilla kolaa. Latasin vielä kaikessa rauhassa kelloa ja pakkasin geelit ym. herkut loppumatkaa varten liiviin. Ja kun oikein posliini-istuinkin oli tarjolla, täytyi tilaisuus luonnollisesti hyödyntää. Huoltoon tuhrautui kaikkiaan 20 min.

Matka jatkui taas hetken, mutta Kiutakönkään kuohut kutsuivat sen verran houkuttelevasti, että selfien mittainen tauko oli heti niiden ääressä pidettävä ja some-päivitys suoritettava.
Maisemat olivat kohdillaan Oulangan jälkeen muutenkin ja matka eteni mukavasti niitä ihaillen mitä upeimmalla neulaspolulla. Jonoistakaan ei ollut enää tietoakaan.

Jostain 35 km eteenpäin matkanteko muuttui raskaammaksi. Etenkin takareidet ilmoittelivat olemassa olostaan välillä varsin vahvastikin. Myös oikea polvi tuntui hivenen aralta ja päätäkin vähän särki. Nyt jälkikäteen totesin reittiprofiilia katsoessa, että tuohon väliinhän osui loppua lukuunottamatta reitin ainoa mäkinen osuus. Ehkä siinä selitys hankalampaan oloonkin, ainakin jalkojen osalta. Niin tai näin 45 km kohdalla päätin ottaa särkylääkettä ja suolaa sen kaveriksi. Se kannatti. Tuska taittui ja niin teki taas matkakin mallikkaasti kohti Juuman huoltoa. Olin laskeskellut, että huolto on noin 52 km kohdalla ja useammalla ohittamalleni juoksijalle hehkutin huollon läheisyyttä. Kaikki väittivät kiven kovaan vastaan ja sanoivat matkaa olevan vielä lähemmäs kymppi. Tarkistin vielä oikein kartasta, että ei ole kuin pari kilometriä. No, matkaa oli lopulta likimain se muiden tietämä kymppi. Onnekseni olin varannut liiviin 0,75 litran pullon juomista parin puolen litran lötköpullon lisäksi, joten sain lötköt tankattua niiden tyhjennyttyä noin 7 km ennen huoltoa. Niillämain myös tungos ympärillä kasvoi salamana ja olo oli hetken kuin rokkistaralla nuorten naisten kirmatessa ympärillä. Karu totuus paljastui kuitenkin pian: 31 km toinen startti oli tapahtunut ja keskityinkin taas tuijottamaan edellä taivaltavan kohtalontoverin kantapäitä. Maisematkin olivat kyllä matkan komeimmasta päästä noilla Pikku-Karhunkierroksen tienoilla.

Basecampin/Juuman huoltokin tuli lopulta vastaan tasan kahdeksan tunnin kohdalla. Sipsit maistuvat ja pullot tuli täytettyä. Kokis oli pettymyksekseni loppunut. Pikaisen 5 min huollon jälkeen matka jatkui vaihteeksi tietä pitkin. Parin kilometrin jälkeen, noin 63 km kohdalla, huomasin, että kellon akku alkaa uhkaavasti tyhjentyä. Päätin tehdä pikaisen stopin, kaivaa vara-akun esiin hetkeksi ja ladata kelloa juostessa. Se oli virhe. Uudelleen liikkeelle lähtiessäni oikeaan polveen iski todella ilkeä kipu kuin tyhjästä. Jokainen askel oli tuskaa kävellenkin ja mietin jo hetken kääntymistä takaisin Basecampin huoltoon. Päädyin kuitenkin nilkuttamaan hitaasti eteenpäin ja hiljalleen tuska alkoi helpottaa. Viiden minuutin kuluttua juoksin taas kuin mitään ei olisi ollutkaan. Kanssajuoksijoita riitti edelleen. Suurinosa kolmenkympin virkeitä menijöitä, mutta aika ajoin vastaan tuli myös hitaammin sauvojen kanssa taivaltavia täyden matkan matkaajia. Vajaan 70 km kohdalla, Ison Kumpuvaaran ylityksessä päätin kaivaa taas liivistä syötävää. Se oli toinen virhe. Sama polkikipu iski heti kun yritin jatkaa matkaa. Nyt maasto oli edellisestä poiketen mäkistä, mikä teki etenemisestä entistä hankalampaa. Kaivoin liivistä samantien lisää särkylääkettä ja toivoin, että tilanne korjaantuisi nopeasti kuten jo kerran aiemmin. Tuskaa kesti tällä kertaa noin vartin, mutta lopulta kipu katosi taas ja juokseminenkin onnistui vanhaan malliin.

Noilla main maasto muuttui lumiseksi ja matkaa taitettiin sulassa sovussa jonossa kapeassa lumirännissä, vaikka ajoittain menohaluja itsellä olisi ollut hivenen enemmänkin. Pian edessä oli kuitenkin nousu Konttaisen huipulle, jossa suurin into revitellä katosi minultakin. Maisemat eivät olleet lumisateen vuoksi ihan edellispäivän tutustumiskäynnin luokkaa, mutta tuiskun keskelle parkkeeranneen kannustusryhmän huuto oli sitäkin vakuuttavampaa. Siitä olikin mukava lasketella alas viimeiseen huoltoon. Huollossa napostelin taas aimo annoksen sipsejä ja gluteenivammaisena sain reissun kruunuksi muutaman vihreän kuulankin. Niiden voimalla pinkaisin viimeisten lumisten mäkien kimppuun. Ennakkoon olin ajatellut tämän reissun mäkiosuuden olevan hyvinkin raskas, mutta lopulta se taittui varsin kivuttomasti. Ylämäissä oli ruuhkaa ja matka eteni rauhallisesti edellämenevien tahtiin. Alamäet painettiin lumirallia jonojen ohi sen minkä tuossa vaiheessa uskalsi. Pian huomasin olevani jo hyppyrimäen juurella ja edessä oli enää laskettelu maaliin. Rullailin sen rauhassa ja ylitin maaliviivan ajassa 12 h 21 min. Maalissa tyytyväisen miehen kaulaan pujotettiin Karhunkierros mitali halausten kera ja siihen päälle nautiskelin kanakeittoa ja ison kasan niitä sipsejä, jotka maistuivat taivaalliselta edelleen. Paikat ehtivät siinä jäähtyä sen verran, että "mökille" kävellessä totesin oikean polven olevan todella kipeä, mutta yllättäen lihakset eivät tuntuneet erityisen kipeiltä.

Näin pari päivää kisan jälkeen voi todeta, että polvi on edelleen kipeä ja portaat välillä vähän hankalia, mutta suunta on parempaan päin. Lihakset eivät jostain syystä kipeytyneet juoksun jälkeen lainkaan, mikä on todella poikkeuksellista ja ensimmäinen kerta ultralla. Ilmeisesti kevään kyykkäily ja painonnosto ovat tehneet hyvää. Mielialakin on ollut heti maaliintulosta lähtien positiivinen ja ajatus uusista haasteista lokakuussa Kolilla houkuttavat jo lenkille jahka polvi vaan antaa taas myöden.

Retkieväät:
11 x IsoGel á n.
1 x CliffBar
1 x Eloveena välipalapatukka
1200 kcal kuivattuja hedelmiä, pätkistä ja suklaakeksejä
2 x Rainbow Proteiini palautusjuoma
1 x valmis kalakeitto
reilut 3 litraa elektrolyyttijuomaa
yhteensä n. 3000 kcal

+ huolloissa napostellut herkut.

Käppyrät niistä kiinnostuneille:
http://www.movescount.com/fi/moves/move158884652


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti