maanantai 29. toukokuuta 2017

Nuuksio Classic Trail Marathon 2016

Pidemmän aikaa on tullut lueskeltua muiden kilpailuraportteja juoksuistaan, mutta oma hengentuotos on vielä saanut odottaa syntymistään tähän päivään saakka.

Nuuksio Classic Trail Run on muodostunut itselle jo jonkinmoiseksi perinteeksi. Olihan tämänvuotinen koitos jo viides kerta noissa maisemissa. Aiempina vuosina tavoitteena on aina ollut oman reittiennätyksen parantaminen ja ilmoittautuminen on hoidettu heti sen avauduttua. Tänä vuonna olin jo kahdenvaiheilla jättää tapahtuman väliin yleisen motivaation puutteen vuoksi, mutta reilu kuukausi ennen starttia lisäsin nimeni kuitenkin listaan. Samalla päätin, että tällä kertaa reissuun lähdetään puhtaasti nautiskelun merkeissä ja ennätyksiä ei ajatella lainkaan. Syksyn päätavoite on muutenkin lokakuun lopulla järjestettävässä Kaarinan syysmaratonissa, joten pitkä, kevyehkö lenkki sopi etukäteen ajatellen hyvin ohjelmaan.

Ajelimme kisapaikalle lauantaiaamuna ja saavuimme paikalle aika tasan tuntia ennen starttia. Numerolaput ynnä muut materiaalit sai tuohon aikaan täysin ilman jonottamista, joten pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen jäi aikaa vaihtaa kuulumisia tuttujenkin kanssa.

Olin ennakkoon ilmoittanut starttaavani ykkösryhmässä. Asettauduinkin ryhmän takaosaan odottamaan starttia. Ja sitten taas mentiin. Lähtöryhmiin jako ilmeisesti toimi, koska perinteistä pullonkaulaa polun alkaessa ei tänä vuonna juuri ollut havaittavissa. Juoksu kulki muutenkin varsin leppoisissa merkeissä ja letkasta löytyi oma paikka helposti. Kuten jo monet kerrat aiemminkin, huomasin, että alamäissä olisin halunnut juosta kovempaa kuin muut ja jonkin verran pöpelikön kautta ohittelinkin, mutta tiepätkillä muilla tuntui olevan kovempi kiire. Solvallan mäen päällä kello näytti 1.14 ja osia, joten arvelin olevani noin viiden tunnin vauhdissa. Repussa hölskyi pari litraa nestettä ja kun mukikin unohtui kotiin keittiön pöydälle, jätin huoltoon vain pari matkalla tyhjennettyä geelipussia ja jatkoin matkaa.

Huollon jälkeisellä lenkkipolkupätkällä porukkaa viuhahteli ohi oikealta ja vasemmalta, mutta se ei suuremmalti omaa menoa haitannut. Tasainen oma vauhti pysyi ja fiilis oli hyvä. Polulla alkoi olla jo rauhallisempaa, vaikka jonoakin oli välillä tarjolla. Itselle toisen kantapäiden katselu ei kuitenkaan maistu, joten pienen peesailun jälkeen hain aina omaa tilaa pikkuspurtilla. Puolimatka tuli vastaan ajassa 2.22. Hivenen tahti oli siis kiristynyt. Meno tuntui edelleen oikein mukavalta, vaikka sykkeiden puolesta ei nyt enää kevyestä lenkistä puhuttukaan. Tuossa kohtaa siis päätin, että juostaan sitten kunnolla loppuun saakka ja katsellaan maisemia toisella kertaa.

Toisesta puolikkaasta ei niin valtavasti jäänyt yksityiskohtia mieleen. Juoksu kulki ja selkiä tuli vastaan tasaista tahtia, mikä piti mielialan mukavasti ylhäällä. Viimeiset pari kolme kilometriä yritin rypistää kovemminkin, mikä ehkä hivenen kostautui viimeisellä kilometrillä ja jouduin päästämään pari kaveria ohikin. Kunnon loppukirikamppailuunkin tarjoutui ainekset, kun viimeisessä alamäessä 40 km kohdalla ohittamani kaveri tuli rinnalle, mutta tällä kertaa en syttynyt haasteesta, vaan kaveri sai mennä menojaan ja jolkottelin maaliin omaa tahtiani.

Loppuajaksi tuli jokusen sekunnin alle 4.38, mikä oli huomattavasti kovempaa kuin olin ajatellut ja jäi vain viitisen minuuttia viime vuotisesta parhaastani. Maalissa kruunuksi kivalle reissulle sain vielä pullon skumppaa viidennestä osallistumisesta.

Summa summarum
- fiksu veto aloittaa kevyesti ja revitellä lopussa
- vaikka taivaalta ei vettä tullut, niin olipahan märkää taas
- 7 geelin ja 1 L juomisen voimalla mentiin.
- pysähdyksiä nolla




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti